Laiska on välillä ahkera. Niin ja laiska.

Ta-daa! Opparissa komeilee yli tuhat sanaa! Pienet sille, olen ollut ahkera :--) Tosin ahkerampi pitäis olla mut jotain edistystä edes.Tanni asusteli meillä pari päivää ja piti huolen tästä mun edistymisestä opintojen parissa. Taidan palkata sen ruokapalkalla (lue: leipäpalkalla) mun selän taaksen vahtaamaan.
Poikanen majailee kotosalla mun kanssa torstaille asti niin jää vähän vähemmälle taas oparin parissa puuhastelu. Kiire tulee mut paineen alla syntyy parhautta. Ainakin toivon näin oikein kovasti.

Kirpparijumalat ovat olleet kivoina mulle männä viikolla, vaatekaappi päivittyi mukavasti kukkaroystävälliseen hintaan. Löyty ruma toppatakki (<3), kivat kengät, huiveja kaks, paitoja kaks, farkut ja jee! Nuuttikin sai kivan hupparin sekä ekat omat pikkuautot ja riemuissaan oli hän. Kivaa sanon mä! Oh, ja iiihana mikkitakki kolahtaa postiluukusta tässä joku kaunis päivä, mukavasti ruinasin (maksoin kuitenkin, hehe) sen aamukahvilla-blogin kivalta Henriikalta. Jeejeejee! :--)

Tänään tehtiin uunijäätelöä Minnin kanssa. Oli hyvää vaikka ulkopuolisen silmään se olisi saattanut näyttää epäonnistuneelta. Suurta epätietoutta! Hyvää se oli. Ja hyvin paistunutta. Kokkailusta kun kerran on puhe niin tannisen kanssa väännettiin kyllä sellaset spagettipöperöt että oksat pois! Tökittiin kuivat spagetit nakkiloitten läpi ja keitettiin ja paisteltiin ja lisäiltiin juttuja ja tuli aivan törkeän hyvää. Ja omituisen näköistä. Tästä on kuviakin mutta jääköön ne nyt toistaiseksi kameran kätköihin. Kuvia vois tollee muutenkin ottaa enempi, mutta kun tässä kohtaa taas törmätään aiheeseen "olen laiska". Jälkeenpäin kyllä harmittaa. Pitää räpsiä tässä nyt paljon kuvia niin voin niitä sitten ikävissäni katsella siellä kaukana maaseudulla.

Nuutilla oli kuumetta ei oo enää, huippua! Pakollinen terveydentila päivitys. Huomenna me ulkoillaan. Siis jos ei oo tappopakkasia.

Kiittikuitti. Emmiläinen.

peeässä, blogilla on ollut kolme venäläistä lukijaa tänään. Mitähän ovat he täältä etsineet, mä vaan ihmettelen.. Niin ja löytyikö se mitä etsittiin, olis kiva tietää.

Sssupermaanantai

Tänään on keskiviikko (tai ainakin tytöt väitti niin kun kysyin), mutta aattelinpa ihan ekaks kertoo mun ja nuupertajan supermaanantaista! Kerrankin olin oikeesti ahkera ja touhuttiin hulluna koko päivä. Harmittaa aivan vietävästi ainoastaan se että unohdin aamutohinassa ottaa kameran mukaan eikä sitten enää palattu sitä hakemaan. Olis kyllä ollu paljon hetkiä jotka olis voinu ikuistaa filmille. (hehe, digikameran "filmille") Ois voinu tietty käydä ostamassa kertakäyttösen kameran, miksi, oi miksi keksin tämän vasta nyt! Pöh. 

Mutta niin. Lähdettiin liikkeelle jo ennen kaheksaa koska olin varannut jossain mielenhäiriössä Nuutin neuvolan kahdeksaksi. Oon varmaan kuvitellut pääseväni kympiltä sitten nyrkkeilemään mutta ei Nuutilla sitten ollutkaan hoitoa koko päivänä ni jäi ne nyrkkeilytkin sitten ens viikkoon. Hyvä meille koska tehtiin kaikkea kivaa kaksin sen sijaan. 
Reippaasti poikanen teki mitä lääkäritäti pyysi ja sai kovasti kehuja, että on reipas ja taitava poika. (tänhän mä kyllä tiesin jo itsekkin ;) )

Neuvolan jälkeen suunnattiin bussilla keskustaan ja etsittiin sopivan kutsuva kahvila aamupalan nautiskelua varten. Yritettiin ekaksi Kolibriin mutta se on KADONNUT olemasta koko paikka! Voi miten surullinen olen tästä sillä sieltä sai sairaaaan hyviä leipiä, oi namnam. Löydettiin korvaava paikka kyllä juu, mutta leipä ei ollut yhtä hyvää.. Oli kivaa viettää vähän erilainen aamupalahetki ja Nuuttikin oikein nätisti nautiskeli oman pillimehunsa ja muna-riisi pasteijansa.

Pyörähdeltiin tän jälkeen vähän ajantappomielessä kaupoissa mut koska rahatilanne on kehnoakin kehnompi niin mentiin sitten katselemaan kirpparille josko olis jotain kivaa. Siis kirpparithan on muutenki tosi jees mut lastenvaunuilla täällä on järkeä lähteä sompailemaan vaan yhteen ja sekin on vähän siinä ja tässä. Onneks maanantaiaamuna ei kovin montaa kirppishaukkaa ollu liikkeessä ni mahduttiin mainiosti sekaan. :) Nuutti löysi mulle niin ruman laukun että se on jo hieno ja itse bongasin kivat farkut ja teepparin jotka ostin kokeilematta toivoen kovasti että ne on sopivat (ja olihan ne kun kotona sitten kokeilin, jesjesjee!). Lähtiessä Nuutti sai sitten kivalta tädiltä ilmaiseksi hienon autokirjan ja voi että mikä riemu siitä syntyikään!

Kello tikitti jo sen verran että HopLopin ovet oli jo auenneet jossakin särkilahden/-niemen/leväsen suunnalla ja hypättiin randomin bussin kyytiin (ja taas kovasti toivoin että päästäis ees sinne päin..). Ei se ihan paras vaihtoehto busalle ollut mutta tarpeeks lähelle päästiin kohdetta kuitenkin. Paljon oon kuullu juttuja ja nähny kuvia maagisesta HopLopista mut voi jukra hei oikeesti se oli sairaan kiva paikka! Nuutillakin unohtu väsymys sen siliäntien kun päästiin sisään. Voi vitsit mikä riemu meillä molemmilla siellä oli. Ja nyt tässä kohtaa harmittaa eniten kun se mokoma kamera jäi kotiin, höh! Nuutin lemppari oli pallomeri ja iiiiso liukumäki. Parastahan tuolla on siis se että vanhemmat saa osallistua touhuiluun koska eihän tuommosta pikkusta voi yksin päästää temmeltämään! Otin kyllä niiiin takasin kaikkia niitä traumaattisia kertoja jolloin pienen Emmin mieli olisi tehnyt pallomereen, mutta äiti ei päästänyt koska "sieltä saa ties minkä taudin!". No eipä olla kipeinä vaikka lilluttiin pitkä tovi pallojen keskellä! hähää! Hiki ja nälkä tuli, kuivateltiin ne hiet samalla kun syötiin lihapullia muusilla ja ketsupilla. Vielä vikat laskut liukumäestä ja suunta kotiin. Nuutilla tuli itku kun piti lähteä, mutta uni voitti pikkumiehen jo pihalla. Kahella bussilla seikkailtiin sinnetänne suuntana koti ja kyllä muuten väsytti kun perille päästiin. Ihan hirveen kiva päivä, HopLoppiin mennään kyllä uudestaan ennen muuttamista. Ja sen jälkeenkin. Pitempi matka vaan sitten, ei haittane.

Hullusti alko väsyttämään jo pelkkä kaiken ton touhun miettiminen, huh! Onneksi on ilta ja saa mennä nukkumaan jos vaan tahtoo. Ja minähän tahdon.

Ihanista ihanimman Eevan sanoin: yötsikkäpyötsikkä!

Väsynyt "jaksoin-koko-maanantain-ilman-päikkäreitä" -Emmi kumartaa ja kuittaa.

Aamu alkaa A:lla ja (liian) aikaisin.

Jännästi alkoi tämäkin lauantai reippaasti ennen kukonlaulua. Nuutti päätti että neljältä on hyvä herätä, mulla olis vielä unta riittänyt pitemmälle. Joku luonnonvoima saa tuon pojan heräämään vapaapäivinä käsittämättömän aikaisin mutta sitten arkiaamuina silläkin tuntuis unta piisaavan.Noo mutta valivali taas hetkeksi sikseen sillä on me jo tässä keretty yhdet päikkärit kuorsaamaan kahdestaan.

Ei oikeastaan ole mitään jännittävää kerrottavaa (niiku ikinä olis..) mutta koska Nuutin kanssa ei oikein vielä saa kunnollista keskustelua aikaseksi ja halusin pulista ni kirjotan tänne. Teen ehkä hyökkäyksen naapuriin tänään ni saan sitten pulista ääneenkin turhuuksia. Miten kätevää muuten on kun kivat ystävät asuu samassa talossa?! Miten en ennen oo tajunnu tällästä hienoutta, oisin salamana muuttanu aikasemmin jo vaikka väkisin tänne. Tulee vaikeeta kun pitää muuttaa pois, mutta jostain pitää luopua että saa jotain muuta tilalle. Sitten on pulinanpurkamiskohde lähempänä, hahaa.

Edellisiltana juotiin Nuutin kanssa herkkukaakaota pakkasen poistamiseksi. Poikasellekkin maistui kunhan ensin pääsi yli siitä että poltti kielensä vaikka käskin odottaa.. Että semmosta. Otin muutaman kuvan tästä tilanteesta, olkaa hyvät:

 Keitin kaakaon viitseliäänä äiti-ihmisenä kattilassa ja viskoin sekaan kanelia ja vaniljasokeria. Päälle lötvästiin kermavaahtoa kun kermapurkki meinas jo huudella jääkaapista.. Tuli aika erinannaa. Mums.

Nuutti nautiskelee omasta kaakaostaan (tämän illan jälkeen poika osaa muuten sanoa "kaakao", oli siis pakosti hyvää settiä!). Huomatkaa supersöpö ponnari <3 Likasta pöytää tai poikaa ei tarvii panna merkille.

Jäniskevennys:

Mulla ei oikein toi salaatin viherpeukaloiminen lähtenyt käyntiin.. :(

Semmosia kuvatuksia, aika kökköjä mut jaa. Me ruvetaan valmistelemaan tonnikalapihvejä nälänkarkoitusta silmällä pitäen. Että morjesta.

Emmi

saamattomuus.

Kummasti päivät vaan valuu jonnekkin tekemättömyyden rajamaille. Tänäänkään en oo tehny juuri mitään. ei auttanu vaikka eilen kirjotin itelleni listan et mitä on PAKKO tehdä. En tehny mitään siitä listalta. Äsken podin tästä niin huonoa omaatuntoa että pesin muutaman pullon opparia ajatellen ja asettelin niitä lattialle hienoon muodostelmaan. "Vau". Oli siitä se hyöty et rupes ahdistamaan se määrä noita pulloja minkä siihen tuotokseeni tarviin. Kolkyt pulloo läjässä on muuten aika helvetin pieni läjä. Paskanpaskanpaska. En tiiä mitä ihmettä oikein odotan tapahtuvaksi et saisin itteeni liikettä tän valmistumisen kanssa, tätä menoa valmistun vuonna "ei koskaan". Jea. Joskus sentään tein kaikkea oheistoimintaa kun välttelin koulujuttuja, nykyään en tee ees sitä. En kehtaa mennä koululla käymään kun ei oo mitään tehtynä. Valivalivali :--)

Nuutilla oli tässä kaks vapaapäivää hoidosta ja mulla meinas paukkua pää. Jatkuvasti jotain kiellettyä tekemässä. Koko ajan kiipeemässä pöydälle, piirtämässä lainattuihin kirjoihin, pyyhkimässä nenää lakanoihin, kynsimässä mua tai repimässä hiuksista. Ja aina kun kieltää niin nauraa mulle. Mitä hittoa, oonko oikeesti noin lepsu vai missä nyt mättää! Taisin eilen mainita useamman kerran myyväni Nuutin mustalaisille kun en jaksa tota sen menoa.. Pikkusen vähemmän kun olis pakkasta ni vois mennä ulos purkamaan tota kaikkea energiaa.

Oikeesti Nuutti on kiltimpi kun keskivertomukula mutta ei aina vaan jaksais millään. Eilisen hulivilipäivän päätteeks tuli halaamaan ja suukottamaan mua ja meni tosi nätisti nukkumaan. Eihän siinä kiukkunen enää voi olla ja ajattelinkin että Nuutti on maailman ihanin kakara. :)

Aamulla sai taas tappelemalla pukea vaatteet pojan päälle ja kyllä otti aivoon. Haha.

Vuoden äiti ja vuosisadan opiskelija kuittaa.