hu huu

Elossapa ollaan vaikkakin hiljaiselolta tämä pahasti haiskahtaa. Jotenki ei vaan jaksa kirjotella, mutta enköhän mä jotain aina välillä tänne aivopiere, no worries.

Pyörähdin Saksammaalla tuossa parisen viikkoa sitten ja olipas kuulkaa pojat mukava paikka se! Kovasti kannustan teitä vähäisiä tätä löpinää lukemaan vaivautuvia immeisiä käymään tuossa oluen ja makkaran pyhässä maassa. Olutta en juonu kun yhen vai kaks lasia mutta se on yks tai kaks lasia enempi ku varmaa koko vuonna. En ole kovin suuri oluen ystävä. Kovin suuri en nyt oo noin muutenkaan mutta kuitenkin. Jännästi olen jotenkin tuon ystäväni alkoholin jättäny oikeestaa kokonaan pois, miksi, sitä en tiedä. Ei vaan maistu ja ei oo kiva olla kännisä. Ei vaan vanha jaksa, heh heh, ja olen huomannut että ruoka on kivempaa. Ikävästi läski ei lähe yhtä helposti kun krapula. Ja mitähän ihmettä mä nyt tänne pieren, joku tolkku sentään.. En kyllä syöny sitä makkaraakaan, mutta se on kuulemma hyvvee. Kaikki muut asiat mitä siellä söin oli kyllä hyvää ja maittavaa ja edullista. Saksaan siis kaikki matkalle hop hop oitis! Noin muutenkin on kiva olla välillä vähän kotoa poissa kun onpas mukavata tulla kotiin kun kaksi rakasta on niin kovin ikävöineet. Mulla on niiin kivat ukkelit että oksat pois ja runko matalaks! Ne pussailee mua vaikka oon ärsyttävä ja mä pussailen niitä vaikka ne ois ärsyttäviä, oi kuinka kiva :--)

Saksan reissaamisen jälkeen vietettiin oikein mukava rakkauspäivä Helsingissä turisteillen (onks toi sana vai keksinkö sen just). Kerettiin ihan vaikka mitä eikä ees oltu mun mielestä kovin ajoissa pelipaikalla. Käytiin museossa tölläämässä luurankoja ynnä muita huippu mielenkiintosia juttuja ja pyörittiin Helsingin kuumimmissa turistikohteissa. Me pakanat käytiin jopa Tuomiokirkossa! Siis ihan sisällä, oijoi! Osallistuttiin johonkin randomtutkimukseen maistelemalla olutta (en mää) ja mehu-kivennäisvesiä (mää). Saatiin viiltävistä analyyseistämme palkkioksi sipsejä (nam) ja huuhteluainetta (huraa, pehmeät pyykit!). Ehdottomasti parasta oli kyllä pikavisiitti Suomenlinnaan vaikka ei päästykkään nuuskimaan paikalliseen lasihyttiin. Eli seuraa matkavinkki nro 2. menkää ihmiset hyvät Suomenlinnaan. Nyt ei ehkä kannata mutta sitten ainaki kesällä. Niin ja ottakaa kamera mukaan, meil ei ollu buuu. Illan päätteeks mentii vielä katsomaan iloisia tulitteita ja olen sitä mieltä että oikea voitti, juhuu.

Kovin vetämätön olo on ollut tässä jo jonkun aikaa, tekis mieli vaan nukkua ja kuorsata ja löllöttää. Nii ja syyäkkin vähän. Liekkö sitten tämä synkeääkin synkeämpi ilma kun mieltä vetää peiton alle. Kävikö se kesä jollain kylässä kun ei sitä täällä meillä näkynyt? Täällä maalla on pimiää ku säkissä ja ties mitkä mörrinkäiset vaanii ojissa ja pusikoissa, hurr. Nuutin kanssa oon oleillut kotona nyt sitte viikon verran ja sekin saattaa olla syy väsymykseen, on nimittäin virtaa siinä sällissä vaikka muille jakaa. Oon koittanu haalia meille pitkin viikkoo kaikkee tekemistä et saatais purettua se kaikki energia johonkin muuhun kun äitiin, heh. Käydään perhekahvilassa, liikkakerhossa ja muskarissa, kauheesti kaikkee. Muskarin kohtalo on kyllä vielä vaakalaudalla et mennäänkö sinne enää kun siellä oli mun mielestäni aika typerä muskaritäti. En tykännyt. En kauheesti myöskään tykkää sitkeesti istuvassa teinileimassa joka kummittelee mun ylläni. Tein uudet pohjat kun ikääni veikattiin 10, siis kyllä, kymmenen vuotta nuoremmaksi. Enää en ihmettele niitä paheksuvia katseita joita saan Nuutin kanssa liikkumisesta. Teiniäiti 14wee täs moix!!1<33< Ja sillee.

Kuviaki mulla ois mutta enpä jaksa laittaa, hohoo. Pelkkää tekstiä siis, enjoy!

-eMMihh_14 xoxo

Tukkakriisi!

Ollaan jälleen ikuisuuskysymyksen äärellä; leikatakko takut huispois ja siirtyä suoran tukan ihanaiseen (?) maailmaan vai pitääkkö takut ja elää elämäänsä hikipäänä. En tiiä miks on nii vaikeeta tämän asian kanssa. Sillon joskus muinoin tuskailin takkujen laittamisen kanssa ja lykkäsinki asiaa vuodesta toiseen ja nyt sama asia kun pitäis luopua. Plääh. En vaa tiiä et millaset hiukset mulla sitten olis kun takut ois pois.  Ehdotuksia otetaan vastaan. Saa myös antaa JAA ja EI ääniä asian suhteen. Leikkaanko vaiko enkö leikkaa. Tai oikeestaan että avaanko vaiko enkö avaa ja mitä sitten jos avaan ja gaaaaah! Takut on iha kivat ja sillee mut näissä takuissa roikkuu mukana elämän paskimmat muistot ja se on raskas taakka. Plus nää on aika epäkäytännölliset jos ajatellaan tulevaa kuumaa ammattia lasiorjana. Muttakun ja apuva! En osais varmaan enää mitään tehä suorille hiuksille. Ihanku oisin muka joskus ees osannut mut silti buhuuuh! Oon silmät ymmyrkäisinä seuraillu muutamien kaverien tukkamömmöarsenaalia ja en kyllä tajuu niistä mittää. Apuva siis vielä kerran.

Ens viikolla lähetää viikoks mökkeilee MEREN rannalle. Ah, meri. ;___; Nuutti on jo iso miäs ja olen siksi onneton. Mulla ei oo enää vauvaa ja se on surullista! Nyyti on myös siirtynyt EI-vaiheeseen eli kaikki mitä hältä kysyy niin takuuvarma vastaus on tiukka EI. Pienen miettimisen ja harkinnan jälkeen poika kyllä yleensä ymmärtää parhaansa ja muuttaa vastaustaan. Viisas lapsi tuo kyllä on, hiukan jännityksellä odotan mitä tuosta vielä tulee.. Äitinsä ainakin tulee päihittämään ihan kuus-nolla. :--)

Mulla on ikävä mun ystäviä, kun ne kaikki tuntuu asuvan niin kovinkovin kaukana. Tai sitten se oon ehkä minä joka asuu kaukana. Välillä huomaan haaveilevani muutosta, mutta, yllätysyllätys, en tiiä minne tahtoisin. Vähän on puoliksi tosissaan mietitty muuttoa Saksaan, mutta nähtäväksi jää mitä tapahtuu. Vielä olis aikaa matkustella ja asustella vaikka ja missä kun Nyyti on noin pieni. Toivoisin kuitenkin että koulut Nyyti sais käydä vaikka Kiikoisissa. Pidän enemmän ajatuksesta, että poika menis pienen paikan pieneen kouluun kun että laitettais se johonkin suurensuureen kouluun, jossa oppilaita on noin tsiljoona.

Elämä on jännää ja ollaan vielä nuoria vaikka vanhaksi itseni synttäripäivänä tunsinkin. Pitäis vaan uskaltaa. Niin näitten hiuksien kun muittenkin asioiden kanssa. Harvat asiat kuitenkin on peruuttamattomia.

Näihin tunnelmiin,

memmula

Tättärää! Oparin palautukseen on tänään kaksi viikkoa + kaksi päivää ja sen parissa on tullut huhkittua tässä aika kiitettävästi. Kyllä se vaan on niin että viime metreillä herään eloon tän tekemisen kanssa; kunhan suunnitelmat vaan on saanu muuttua sitä ennen n. 24 kertaa. Muuten ei tuu mitään! Yllättävän aikasin oon kuitenkin liikkeellä tän tekemisen kanssa, saan valmista reilusti ennen palautusta (kopkop nyt, ettei mitään yllättävää tapahdu!). Raportti tietty on vähän niin ja näin mutta kyllä mä senkin hoidan ajallaan.
"Ajallaan" on tietty hieman liukuva käsite, jos oppari olis alkuperäisen suunnitelman mukaan pitänyt palauttaa jo tämän kuun alussa.. Mutta hei, mikäs kiire tässä, hyvin vieläkin ehtii. Valmistuminen jää sitten elokuulle kun harjoittelu on nyt kesällä, mutta miettikää kuinka nerokasta! Nyt mun ei tarvii stressata kesätöiden saamisesta ollenkaan; tekemistä on koko kesäksi ja kelan tuet juoksee. Ei sitä ihminen muuta tarviikkaan!

Oon niin mielissäni tosta valaisimesta ettei oo tottakaan. Jotenkin nyt kun sitä on testikasattu jonkun verran ja näkee ihan oikeasti miltä se tulee näyttämään niin huhhuh! Oikeesti tän koulun aikana tuun saamaan jotain ihan tosissaan hienoa aikaiseksi. En vois olla enempää tyytyväinen. (ja nyt kun tätä tässä mehustelen näin kunnolla ni kattokaa vaan kun syntyyki pelkkää paskaa ja sekin myöhässä aikataulusta..)

Kattokaa mitkä heijastukset, ooh!

Semmoista kaikkee. Nuutti on ollut nyt niin tinttatuulella etten kyllä jaksa ees kertoo siitä mitään. Toivottavasti perseily loppuis pian.

Kiittikuitti,

Emmmmmmmmmmmmi

ps. huonekasvi/ohrakylvö raportti sitten joskus toiste. Tiiän että sitä kaikki täällä kuitenki kyttää! Tämä on "näin-hoidat-kotipuutarhaasi-blogi".

Junia ja kevätkylvöä

Eilen korkattiin Nuutin kanssa meidän oma piha, ja käytiin siinä leikkimässä lumileikkejä. Kätsyä kun oven takana on heti paikka, jossa leikkiä! Mukava sää oli eilen, koko päivän pysy plussan puolella. Nuutti keskittyi lumen syömiseen (yäk) ja viskomiseen lätäkköön. Mä talsin polun tonne hankeen, että pääsi sitten poikanenkin vähän liikkumaan edemmäs pihalla. Kyhäsin myös tämän talven ensimmäisen lumilyhdyn (vai mikä ton nimi nyt on)! Illalla pistin siihen kynttilän ja olipas se kyllä mukavan näköinen. Tänään se on jo sulanut aika kovasti kun vertaa eiliseen, mutta ei haittaa kyllä yhtään!  Heihei lumi, ei tuu ikävä!

Eilisestä jo paljon sulanut lumikasalyhtymikälie.

Testailtiin myös Nuutin kummeilta saatua junarataa, mutta poikaa kiinnosti kyllä enemmän radan tuhoaminen kuin rakentelu ja junalla ajelu. Ilmeisesti suututti kovasti kun hurjassa vauhdissa juna ei tahtonut pysyä raiteilla.. Pitäis hakea omista jäämistöistä lisää palikoita tuohon rataan niin saadaan sitten joskus kunnon radat aikaiseksi, siis sitten joskus kun Nuutilla riittää kiinnostusta junaleikkejä kohtaan.

Mun palikkarakennukset eivät myös kelvanneet leikkijälle..

Mulla ei ole aavistustakaan (tänäkään vuonna..) siitä koska pääsiäinen nyt ihan tarkalleen ottaen on. Kaupat on kuitenkin jo täyttyny kaikesta pääsiäishömpästä joten eilisellä Kokemäelle suuntautuneella kauppareissulla hommattiin pussillinen ohran siemeniä. Tänään niitä tossa Nuutin kanssa aseteltiin hienoon isin puhaltamaan pyttyyn ja nyt sitten jännityksellä odotamme koska siemenet alkaa itää. Jännittävää on myös se, että syökö Obama ohraruohon. Siinä pussissa on nimittäin kissan kuva ja mietittiinkin että mahtaako ohran versot olla jotain kissojen erikoisherkkua? Tämä selvinnee aikanaa. Ainakin tuolle kissalle tuntuis kelpaavan mun kaktus ja rahapuu, että eiköhän se popsi suihinsa myös meidän pääsiäisohrat.. Samassa rytäkässä tuli myös hoideltua noita mun pakkasen pieksemiä kasveja; pienet rahapuun taimet pääsivät kokonaan omaan ruukkuun kuten myös onnenbambun ei-niin-onnellisen-näköiset -jäämät. Traakkipuu, kaktus ja rahapuun isommat oksat sai hieman lisää multaa ympärilleen ja mullan sekaan tökin ravinnepuikkoja (luin pakkausselosteen vasta kotona ja se kertoi puikkojen olevan "kompostoitua broilerinlantaa", pääs pieni nauru ilmoille "Ostettiin kaupasta paskaa!"). En oo ikinäkoskaan lannottanut huonekasveja, mutta nytpä kokeilen auttaako tollanen mitään. Mun odotukset lannoitteen tehon suhteen hipoo luonnollisesti pilviä; odotan että viimeistään ens viikolla mulla on täällä viidakkomeininkiä.
Kun tuossa edellisen postauksen alussa oli kuva melko surullisesta traakkipuusta, mutta nyt seuraa ilouutisia huolestuneille! Tuosta varresta versoaa ei vain yhdestä, vaan KAHDESTA kohtaa uusia oksia! Jesjesjes! Ehkä kevät kuitenkin elvyttää sen minkä talvi tappoi.

Keväinen ohrakylvö.

Tänään on taas ihan hirveen kiva sää ulkona; aurinko paistaa ja aamusta asti on ollut plussan puolella! Nuutti päikkäröi täyttä häkää parasta aikaa ja suunnittelin vähän köllähtäväni poikasen kainaloon. Unosten jälkeen vetästään eiliset hernarit nassuun ja lähdetään ulos! Vielä voi tämän ja huomisen päivän hölläillä ja tiistaina sitten hirveellä energialla opparin kimppuun. Syyhyttäis jo ihan hirveesti mennä vaan tekemään mut enää tosiaan nää pari päivää ja sitten. Oon ihan karmee, mut odotan niin innolla sitä että Nuutti menee takasin hoitoon, ei musta olis just nyt kotiäidiksi ollenkaan. Arvioidaan tilanne sitten syksyllä valmistumisen jälkeen uudestaan.

Jäniskevennyksenä tänään kuvaushaluton Nuutti:

Ihanan aurinkoista päivää!

-pempem

Tadaa!

Kirjoittaminen on jäänyt vähän vähemmälle tässä kaiken muuttamisen ja muun hässäköinnin keskellä, mutta jospa sitä nyt ehtisi päivitellä vähän useammin.

Mun viherpeukalon taidot ne vaan kukoistaa edelleen.

Muutettu tosiaan on ja tavarat on jopa paikoillaan suurin osa! Tää on mun joku henkilökohtainen muuttoennätys, en oo koskaanikinä aikasemmin näin reippaasti saanu hommaa kokoon. Sänky aiheutti päänsärkyä kuten joka kerta aikasemminkin, mutta siitäkin selvisin. Isompi rakas oli muilla mailla loppuviikon eikä mun olis pakko ollut huhkia täällä kaikkee yksin kasaan mutku ärsytti ne kaikki laatikot! Kirjahyllyn paikka oli ainoo joka koki muutoksen, muuten oltiin tyytyväisiä lopputulokseen. Vielä puuttuis keittiönpöytä ja sit olis tarpeelliset huonekalut kotona. Vähän on kurjaa kun ei oo paikkaa missä Nuutin syödä, mut kyl se tästä. Nuutti on ollut täällä nyt kaksi yötä vasta, mut hyvin on sopeutunut olemaan. Vähän musta tuntuu että Nuutti luulee meiän viel palaavan Kuopion kotiin, mutta aika nopeesti tuntuu poikasen kotiutuminen etenevän (ainakin kun katsoo lelujen määrää lattioilla!). Uusi hoitopaikka saatiin tänään, huomenna mennään tutustumaan ja tiistaina Nuutti sit pääsee aloittamaan uudessa paikassa. Jännittää et onko uusi hoitaja puolikskaan niin ihana kun edellinen; Nuutista en tiiä mut mulla on jo ikävä Tanjaa! On mulla kyllä ikävä tyttöjäki ja yhteisiä teehetkiä.

Pikkumies päikkäröi omassa huoneessaan. Huomatkaa sikamakeet tapetit ja kampaus!

Viime viikonloppuna olin pikkuliskon kanssa Helsingissä. Käytiin lauantaina Kaapelitehtaalla The Soundsin ihan h u i k e e l l a keikalla! Siis aivan älytön lavaesiintyminen niillä, huhuh! Ihan onnessani olin kun soittivat Dianan, ah. Muutenkin kaikki biisit mitä oli ajatellu et olis kiva kuulla ni soi siellä, jeejeejee! Oli kyllä niin kivaa päästä vähän ulos välillä, mut keikalla alko väsyttämään jo loppuakohden aika paljon kun koko aikasemman viikon olin riehunu tavaroiden kanssa joka päivä yöhön asti. Kivaa oli silti ja kannatti lähteä vaikka väsyttikin. Pakko hehkuttaa vielä et mennessä junassa mun takana istu Axl Smith ja olin siitä kovin iloinen (laimeasti ilmaistuna..). Oon kyllä välillä niiiiin maalaistollero et huh. Helsingissä liikuin ekaa kertaa ikinä yksin kun Elinan kyyti lähti ennen mun omaa. Löysin kuitenkin hotellilta keskustaan ja keskustassa löysin busa-aseman, hyvä minä!

Niin ja babyface-Emmi maailmalla osa sataviis: matkustin ratikassa lastenlipulla (yläikäraja 16v, eli 8 vuotta sinne tai tänne..) Enkä ees huijannu vaan mulle tarjottiin sitä! Niiii.

Myisitkö lastenlipun tälle naamalle?

Opparia oon taas tänää jatkanu katkasemalla kaikki loput pullot. Pikkasen menee helpommin täällä toi katkasu kun koululla; puoleen tuntiin katkes sata pulloa (koululla sai 20 pulloa puolessa tunnissa kaulattomiks..). Mut sen minkä täällä katkasussa ajallisesti voitan ni hiomisessa kyllä häviän ihan sata-nolla. Eteneepähän nyt kuitenkin mokoma tekele. Toivon mukaan vähän nopeempaa etenemistä tapahtuis sitten kun Nuutin saa päiväksi hoitoon, on vähän hankalaa ottaa sitä studiolle mukaan kun aina vaatii vähintään yhden ihmisen keskittymisen kun seuraa ton hulivilin touhuja kaiken sen lasin keskellä. On Nuutti tässä päässyt jo tutustumaan materiaaliin valvotusti ja laitteita on tutkittu myös. Ens viikolla sit voi tiputtaa aina päivän ajaks silmät selästään ja keskittyä tekemiseen.

Lapsi aivopesussa.

Oon tässä tänää etsinyt mun tietokoneen hiirtä joka paikasta eikä oo löytyny, ni just Nuutti anto sen mulle tossa! hymyili vaan ku koitin kysellä et mistä löysit. Sillä on täällä jo joku salajemma..

Loppuun vielä kuva ihan kivasta kissasta:

Opanatsi.

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopetella. Puspus sinne kauas!

-Empula

Laiska on välillä ahkera. Niin ja laiska.

Ta-daa! Opparissa komeilee yli tuhat sanaa! Pienet sille, olen ollut ahkera :--) Tosin ahkerampi pitäis olla mut jotain edistystä edes.Tanni asusteli meillä pari päivää ja piti huolen tästä mun edistymisestä opintojen parissa. Taidan palkata sen ruokapalkalla (lue: leipäpalkalla) mun selän taaksen vahtaamaan.
Poikanen majailee kotosalla mun kanssa torstaille asti niin jää vähän vähemmälle taas oparin parissa puuhastelu. Kiire tulee mut paineen alla syntyy parhautta. Ainakin toivon näin oikein kovasti.

Kirpparijumalat ovat olleet kivoina mulle männä viikolla, vaatekaappi päivittyi mukavasti kukkaroystävälliseen hintaan. Löyty ruma toppatakki (<3), kivat kengät, huiveja kaks, paitoja kaks, farkut ja jee! Nuuttikin sai kivan hupparin sekä ekat omat pikkuautot ja riemuissaan oli hän. Kivaa sanon mä! Oh, ja iiihana mikkitakki kolahtaa postiluukusta tässä joku kaunis päivä, mukavasti ruinasin (maksoin kuitenkin, hehe) sen aamukahvilla-blogin kivalta Henriikalta. Jeejeejee! :--)

Tänään tehtiin uunijäätelöä Minnin kanssa. Oli hyvää vaikka ulkopuolisen silmään se olisi saattanut näyttää epäonnistuneelta. Suurta epätietoutta! Hyvää se oli. Ja hyvin paistunutta. Kokkailusta kun kerran on puhe niin tannisen kanssa väännettiin kyllä sellaset spagettipöperöt että oksat pois! Tökittiin kuivat spagetit nakkiloitten läpi ja keitettiin ja paisteltiin ja lisäiltiin juttuja ja tuli aivan törkeän hyvää. Ja omituisen näköistä. Tästä on kuviakin mutta jääköön ne nyt toistaiseksi kameran kätköihin. Kuvia vois tollee muutenkin ottaa enempi, mutta kun tässä kohtaa taas törmätään aiheeseen "olen laiska". Jälkeenpäin kyllä harmittaa. Pitää räpsiä tässä nyt paljon kuvia niin voin niitä sitten ikävissäni katsella siellä kaukana maaseudulla.

Nuutilla oli kuumetta ei oo enää, huippua! Pakollinen terveydentila päivitys. Huomenna me ulkoillaan. Siis jos ei oo tappopakkasia.

Kiittikuitti. Emmiläinen.

peeässä, blogilla on ollut kolme venäläistä lukijaa tänään. Mitähän ovat he täältä etsineet, mä vaan ihmettelen.. Niin ja löytyikö se mitä etsittiin, olis kiva tietää.

Sssupermaanantai

Tänään on keskiviikko (tai ainakin tytöt väitti niin kun kysyin), mutta aattelinpa ihan ekaks kertoo mun ja nuupertajan supermaanantaista! Kerrankin olin oikeesti ahkera ja touhuttiin hulluna koko päivä. Harmittaa aivan vietävästi ainoastaan se että unohdin aamutohinassa ottaa kameran mukaan eikä sitten enää palattu sitä hakemaan. Olis kyllä ollu paljon hetkiä jotka olis voinu ikuistaa filmille. (hehe, digikameran "filmille") Ois voinu tietty käydä ostamassa kertakäyttösen kameran, miksi, oi miksi keksin tämän vasta nyt! Pöh. 

Mutta niin. Lähdettiin liikkeelle jo ennen kaheksaa koska olin varannut jossain mielenhäiriössä Nuutin neuvolan kahdeksaksi. Oon varmaan kuvitellut pääseväni kympiltä sitten nyrkkeilemään mutta ei Nuutilla sitten ollutkaan hoitoa koko päivänä ni jäi ne nyrkkeilytkin sitten ens viikkoon. Hyvä meille koska tehtiin kaikkea kivaa kaksin sen sijaan. 
Reippaasti poikanen teki mitä lääkäritäti pyysi ja sai kovasti kehuja, että on reipas ja taitava poika. (tänhän mä kyllä tiesin jo itsekkin ;) )

Neuvolan jälkeen suunnattiin bussilla keskustaan ja etsittiin sopivan kutsuva kahvila aamupalan nautiskelua varten. Yritettiin ekaksi Kolibriin mutta se on KADONNUT olemasta koko paikka! Voi miten surullinen olen tästä sillä sieltä sai sairaaaan hyviä leipiä, oi namnam. Löydettiin korvaava paikka kyllä juu, mutta leipä ei ollut yhtä hyvää.. Oli kivaa viettää vähän erilainen aamupalahetki ja Nuuttikin oikein nätisti nautiskeli oman pillimehunsa ja muna-riisi pasteijansa.

Pyörähdeltiin tän jälkeen vähän ajantappomielessä kaupoissa mut koska rahatilanne on kehnoakin kehnompi niin mentiin sitten katselemaan kirpparille josko olis jotain kivaa. Siis kirpparithan on muutenki tosi jees mut lastenvaunuilla täällä on järkeä lähteä sompailemaan vaan yhteen ja sekin on vähän siinä ja tässä. Onneks maanantaiaamuna ei kovin montaa kirppishaukkaa ollu liikkeessä ni mahduttiin mainiosti sekaan. :) Nuutti löysi mulle niin ruman laukun että se on jo hieno ja itse bongasin kivat farkut ja teepparin jotka ostin kokeilematta toivoen kovasti että ne on sopivat (ja olihan ne kun kotona sitten kokeilin, jesjesjee!). Lähtiessä Nuutti sai sitten kivalta tädiltä ilmaiseksi hienon autokirjan ja voi että mikä riemu siitä syntyikään!

Kello tikitti jo sen verran että HopLopin ovet oli jo auenneet jossakin särkilahden/-niemen/leväsen suunnalla ja hypättiin randomin bussin kyytiin (ja taas kovasti toivoin että päästäis ees sinne päin..). Ei se ihan paras vaihtoehto busalle ollut mutta tarpeeks lähelle päästiin kohdetta kuitenkin. Paljon oon kuullu juttuja ja nähny kuvia maagisesta HopLopista mut voi jukra hei oikeesti se oli sairaan kiva paikka! Nuutillakin unohtu väsymys sen siliäntien kun päästiin sisään. Voi vitsit mikä riemu meillä molemmilla siellä oli. Ja nyt tässä kohtaa harmittaa eniten kun se mokoma kamera jäi kotiin, höh! Nuutin lemppari oli pallomeri ja iiiiso liukumäki. Parastahan tuolla on siis se että vanhemmat saa osallistua touhuiluun koska eihän tuommosta pikkusta voi yksin päästää temmeltämään! Otin kyllä niiiin takasin kaikkia niitä traumaattisia kertoja jolloin pienen Emmin mieli olisi tehnyt pallomereen, mutta äiti ei päästänyt koska "sieltä saa ties minkä taudin!". No eipä olla kipeinä vaikka lilluttiin pitkä tovi pallojen keskellä! hähää! Hiki ja nälkä tuli, kuivateltiin ne hiet samalla kun syötiin lihapullia muusilla ja ketsupilla. Vielä vikat laskut liukumäestä ja suunta kotiin. Nuutilla tuli itku kun piti lähteä, mutta uni voitti pikkumiehen jo pihalla. Kahella bussilla seikkailtiin sinnetänne suuntana koti ja kyllä muuten väsytti kun perille päästiin. Ihan hirveen kiva päivä, HopLoppiin mennään kyllä uudestaan ennen muuttamista. Ja sen jälkeenkin. Pitempi matka vaan sitten, ei haittane.

Hullusti alko väsyttämään jo pelkkä kaiken ton touhun miettiminen, huh! Onneksi on ilta ja saa mennä nukkumaan jos vaan tahtoo. Ja minähän tahdon.

Ihanista ihanimman Eevan sanoin: yötsikkäpyötsikkä!

Väsynyt "jaksoin-koko-maanantain-ilman-päikkäreitä" -Emmi kumartaa ja kuittaa.

Aamu alkaa A:lla ja (liian) aikaisin.

Jännästi alkoi tämäkin lauantai reippaasti ennen kukonlaulua. Nuutti päätti että neljältä on hyvä herätä, mulla olis vielä unta riittänyt pitemmälle. Joku luonnonvoima saa tuon pojan heräämään vapaapäivinä käsittämättömän aikaisin mutta sitten arkiaamuina silläkin tuntuis unta piisaavan.Noo mutta valivali taas hetkeksi sikseen sillä on me jo tässä keretty yhdet päikkärit kuorsaamaan kahdestaan.

Ei oikeastaan ole mitään jännittävää kerrottavaa (niiku ikinä olis..) mutta koska Nuutin kanssa ei oikein vielä saa kunnollista keskustelua aikaseksi ja halusin pulista ni kirjotan tänne. Teen ehkä hyökkäyksen naapuriin tänään ni saan sitten pulista ääneenkin turhuuksia. Miten kätevää muuten on kun kivat ystävät asuu samassa talossa?! Miten en ennen oo tajunnu tällästä hienoutta, oisin salamana muuttanu aikasemmin jo vaikka väkisin tänne. Tulee vaikeeta kun pitää muuttaa pois, mutta jostain pitää luopua että saa jotain muuta tilalle. Sitten on pulinanpurkamiskohde lähempänä, hahaa.

Edellisiltana juotiin Nuutin kanssa herkkukaakaota pakkasen poistamiseksi. Poikasellekkin maistui kunhan ensin pääsi yli siitä että poltti kielensä vaikka käskin odottaa.. Että semmosta. Otin muutaman kuvan tästä tilanteesta, olkaa hyvät:

 Keitin kaakaon viitseliäänä äiti-ihmisenä kattilassa ja viskoin sekaan kanelia ja vaniljasokeria. Päälle lötvästiin kermavaahtoa kun kermapurkki meinas jo huudella jääkaapista.. Tuli aika erinannaa. Mums.

Nuutti nautiskelee omasta kaakaostaan (tämän illan jälkeen poika osaa muuten sanoa "kaakao", oli siis pakosti hyvää settiä!). Huomatkaa supersöpö ponnari <3 Likasta pöytää tai poikaa ei tarvii panna merkille.

Jäniskevennys:

Mulla ei oikein toi salaatin viherpeukaloiminen lähtenyt käyntiin.. :(

Semmosia kuvatuksia, aika kökköjä mut jaa. Me ruvetaan valmistelemaan tonnikalapihvejä nälänkarkoitusta silmällä pitäen. Että morjesta.

Emmi

saamattomuus.

Kummasti päivät vaan valuu jonnekkin tekemättömyyden rajamaille. Tänäänkään en oo tehny juuri mitään. ei auttanu vaikka eilen kirjotin itelleni listan et mitä on PAKKO tehdä. En tehny mitään siitä listalta. Äsken podin tästä niin huonoa omaatuntoa että pesin muutaman pullon opparia ajatellen ja asettelin niitä lattialle hienoon muodostelmaan. "Vau". Oli siitä se hyöty et rupes ahdistamaan se määrä noita pulloja minkä siihen tuotokseeni tarviin. Kolkyt pulloo läjässä on muuten aika helvetin pieni läjä. Paskanpaskanpaska. En tiiä mitä ihmettä oikein odotan tapahtuvaksi et saisin itteeni liikettä tän valmistumisen kanssa, tätä menoa valmistun vuonna "ei koskaan". Jea. Joskus sentään tein kaikkea oheistoimintaa kun välttelin koulujuttuja, nykyään en tee ees sitä. En kehtaa mennä koululla käymään kun ei oo mitään tehtynä. Valivalivali :--)

Nuutilla oli tässä kaks vapaapäivää hoidosta ja mulla meinas paukkua pää. Jatkuvasti jotain kiellettyä tekemässä. Koko ajan kiipeemässä pöydälle, piirtämässä lainattuihin kirjoihin, pyyhkimässä nenää lakanoihin, kynsimässä mua tai repimässä hiuksista. Ja aina kun kieltää niin nauraa mulle. Mitä hittoa, oonko oikeesti noin lepsu vai missä nyt mättää! Taisin eilen mainita useamman kerran myyväni Nuutin mustalaisille kun en jaksa tota sen menoa.. Pikkusen vähemmän kun olis pakkasta ni vois mennä ulos purkamaan tota kaikkea energiaa.

Oikeesti Nuutti on kiltimpi kun keskivertomukula mutta ei aina vaan jaksais millään. Eilisen hulivilipäivän päätteeks tuli halaamaan ja suukottamaan mua ja meni tosi nätisti nukkumaan. Eihän siinä kiukkunen enää voi olla ja ajattelinkin että Nuutti on maailman ihanin kakara. :)

Aamulla sai taas tappelemalla pukea vaatteet pojan päälle ja kyllä otti aivoon. Haha.

Vuoden äiti ja vuosisadan opiskelija kuittaa.

öhöö.

Jotta kaukanakin asuvat ihanaiset ihmiset tietäisi mitä meille täällä kuuluu niin kyhäsin tämmösen.

Meillä menee mukavasti ja paljon kivaa ja jännää on odotettavissa lähiviikkoina. Aika paljon kaikkee puuduttavaa kakkaa myös pitäis hoitaa, kaikki liittyy jännästi päänvaivaan nimeltä opinnäytetyö josta alkaa uhkaavasti muodostua melkoisen ikuisuusprojekti. Hyäh. Jotenkin tökkii ja pahasti ton väkertäminen vaikka sillon joskus olin aiheesta niin innoissani. Nyt vaa jotenki ei innosta, haluisin tehä kaikkee muuta kun väkertää ton parissa. Pakkopulla on hirveintä ikinä.

Vaihdetaan Nuutin kanssa maisemaa kuukauden päästä ja se on aiheuttanu ylimäärästä puuhaa melkoisesti. Kämppää tyhjennettiin viikonloppuna siihen malliin että nyt täällä kaikuu. Muuttaminen ei silleen hirveesti auta oppariin keskittymiseen kun nyt voin ohjata itseni opiskelun ääreltä pakkaamisen ja tavaroiden poisheittämisen ihmeelliseen maailmaan. Omistan muuten tälleen peeäs aivan järrrjettömästi kaikkee nippeliä ja nappelia joka on tullu säilöttyä ajatuksella "no joskus tätä voi käyttää ehkä johonkin". Enkä käytä niitä ikinä mihinkään. (Tästä alkaa tulla aika sekava tekstioksennus jo nyt.) Käytiin ostamassa sohva uuden kämpän kunniaksi ja oli jännää se. Hassua käydä huonekaluostoksilla ja miettiä yhessä  toisen kanssa et mitä kaikkee mahdollisesti tarvittais ja miten halutaan kämppä sisustaa.. Ja tässä taas näkee tän hienon ajatuksenjuoksun kun ensin valitan et on liikaa kaikkee ja sit seuraavassa lauseessa ollaanki jo hankkimassa lisää. Jea. No jos voin tässä itseäni lohduttaa niin ajattelin myydä/lahjoittaa sen mulle turhan roinan jollekkin tarvitsevalle. Tytöt tuhoskin jo ihan kivasti mun vaatevarastoa ja on kiva nähdä että ne käyttää niitä vaatteita.

On muuten aika hieno tunne kun kerrankin voi ihan oikeasti ja täysin aidosti sanoa että menee hyvin ja oon ihan superonnellinen.