Tukkakriisi!

Ollaan jälleen ikuisuuskysymyksen äärellä; leikatakko takut huispois ja siirtyä suoran tukan ihanaiseen (?) maailmaan vai pitääkkö takut ja elää elämäänsä hikipäänä. En tiiä miks on nii vaikeeta tämän asian kanssa. Sillon joskus muinoin tuskailin takkujen laittamisen kanssa ja lykkäsinki asiaa vuodesta toiseen ja nyt sama asia kun pitäis luopua. Plääh. En vaa tiiä et millaset hiukset mulla sitten olis kun takut ois pois.  Ehdotuksia otetaan vastaan. Saa myös antaa JAA ja EI ääniä asian suhteen. Leikkaanko vaiko enkö leikkaa. Tai oikeestaan että avaanko vaiko enkö avaa ja mitä sitten jos avaan ja gaaaaah! Takut on iha kivat ja sillee mut näissä takuissa roikkuu mukana elämän paskimmat muistot ja se on raskas taakka. Plus nää on aika epäkäytännölliset jos ajatellaan tulevaa kuumaa ammattia lasiorjana. Muttakun ja apuva! En osais varmaan enää mitään tehä suorille hiuksille. Ihanku oisin muka joskus ees osannut mut silti buhuuuh! Oon silmät ymmyrkäisinä seuraillu muutamien kaverien tukkamömmöarsenaalia ja en kyllä tajuu niistä mittää. Apuva siis vielä kerran.

Ens viikolla lähetää viikoks mökkeilee MEREN rannalle. Ah, meri. ;___; Nuutti on jo iso miäs ja olen siksi onneton. Mulla ei oo enää vauvaa ja se on surullista! Nyyti on myös siirtynyt EI-vaiheeseen eli kaikki mitä hältä kysyy niin takuuvarma vastaus on tiukka EI. Pienen miettimisen ja harkinnan jälkeen poika kyllä yleensä ymmärtää parhaansa ja muuttaa vastaustaan. Viisas lapsi tuo kyllä on, hiukan jännityksellä odotan mitä tuosta vielä tulee.. Äitinsä ainakin tulee päihittämään ihan kuus-nolla. :--)

Mulla on ikävä mun ystäviä, kun ne kaikki tuntuu asuvan niin kovinkovin kaukana. Tai sitten se oon ehkä minä joka asuu kaukana. Välillä huomaan haaveilevani muutosta, mutta, yllätysyllätys, en tiiä minne tahtoisin. Vähän on puoliksi tosissaan mietitty muuttoa Saksaan, mutta nähtäväksi jää mitä tapahtuu. Vielä olis aikaa matkustella ja asustella vaikka ja missä kun Nyyti on noin pieni. Toivoisin kuitenkin että koulut Nyyti sais käydä vaikka Kiikoisissa. Pidän enemmän ajatuksesta, että poika menis pienen paikan pieneen kouluun kun että laitettais se johonkin suurensuureen kouluun, jossa oppilaita on noin tsiljoona.

Elämä on jännää ja ollaan vielä nuoria vaikka vanhaksi itseni synttäripäivänä tunsinkin. Pitäis vaan uskaltaa. Niin näitten hiuksien kun muittenkin asioiden kanssa. Harvat asiat kuitenkin on peruuttamattomia.

Näihin tunnelmiin,

memmula