öhöö.

Jotta kaukanakin asuvat ihanaiset ihmiset tietäisi mitä meille täällä kuuluu niin kyhäsin tämmösen.

Meillä menee mukavasti ja paljon kivaa ja jännää on odotettavissa lähiviikkoina. Aika paljon kaikkee puuduttavaa kakkaa myös pitäis hoitaa, kaikki liittyy jännästi päänvaivaan nimeltä opinnäytetyö josta alkaa uhkaavasti muodostua melkoisen ikuisuusprojekti. Hyäh. Jotenkin tökkii ja pahasti ton väkertäminen vaikka sillon joskus olin aiheesta niin innoissani. Nyt vaa jotenki ei innosta, haluisin tehä kaikkee muuta kun väkertää ton parissa. Pakkopulla on hirveintä ikinä.

Vaihdetaan Nuutin kanssa maisemaa kuukauden päästä ja se on aiheuttanu ylimäärästä puuhaa melkoisesti. Kämppää tyhjennettiin viikonloppuna siihen malliin että nyt täällä kaikuu. Muuttaminen ei silleen hirveesti auta oppariin keskittymiseen kun nyt voin ohjata itseni opiskelun ääreltä pakkaamisen ja tavaroiden poisheittämisen ihmeelliseen maailmaan. Omistan muuten tälleen peeäs aivan järrrjettömästi kaikkee nippeliä ja nappelia joka on tullu säilöttyä ajatuksella "no joskus tätä voi käyttää ehkä johonkin". Enkä käytä niitä ikinä mihinkään. (Tästä alkaa tulla aika sekava tekstioksennus jo nyt.) Käytiin ostamassa sohva uuden kämpän kunniaksi ja oli jännää se. Hassua käydä huonekaluostoksilla ja miettiä yhessä  toisen kanssa et mitä kaikkee mahdollisesti tarvittais ja miten halutaan kämppä sisustaa.. Ja tässä taas näkee tän hienon ajatuksenjuoksun kun ensin valitan et on liikaa kaikkee ja sit seuraavassa lauseessa ollaanki jo hankkimassa lisää. Jea. No jos voin tässä itseäni lohduttaa niin ajattelin myydä/lahjoittaa sen mulle turhan roinan jollekkin tarvitsevalle. Tytöt tuhoskin jo ihan kivasti mun vaatevarastoa ja on kiva nähdä että ne käyttää niitä vaatteita.

On muuten aika hieno tunne kun kerrankin voi ihan oikeasti ja täysin aidosti sanoa että menee hyvin ja oon ihan superonnellinen.