Aamu alkaa A:lla ja (liian) aikaisin.

Jännästi alkoi tämäkin lauantai reippaasti ennen kukonlaulua. Nuutti päätti että neljältä on hyvä herätä, mulla olis vielä unta riittänyt pitemmälle. Joku luonnonvoima saa tuon pojan heräämään vapaapäivinä käsittämättömän aikaisin mutta sitten arkiaamuina silläkin tuntuis unta piisaavan.Noo mutta valivali taas hetkeksi sikseen sillä on me jo tässä keretty yhdet päikkärit kuorsaamaan kahdestaan.

Ei oikeastaan ole mitään jännittävää kerrottavaa (niiku ikinä olis..) mutta koska Nuutin kanssa ei oikein vielä saa kunnollista keskustelua aikaseksi ja halusin pulista ni kirjotan tänne. Teen ehkä hyökkäyksen naapuriin tänään ni saan sitten pulista ääneenkin turhuuksia. Miten kätevää muuten on kun kivat ystävät asuu samassa talossa?! Miten en ennen oo tajunnu tällästä hienoutta, oisin salamana muuttanu aikasemmin jo vaikka väkisin tänne. Tulee vaikeeta kun pitää muuttaa pois, mutta jostain pitää luopua että saa jotain muuta tilalle. Sitten on pulinanpurkamiskohde lähempänä, hahaa.

Edellisiltana juotiin Nuutin kanssa herkkukaakaota pakkasen poistamiseksi. Poikasellekkin maistui kunhan ensin pääsi yli siitä että poltti kielensä vaikka käskin odottaa.. Että semmosta. Otin muutaman kuvan tästä tilanteesta, olkaa hyvät:

 Keitin kaakaon viitseliäänä äiti-ihmisenä kattilassa ja viskoin sekaan kanelia ja vaniljasokeria. Päälle lötvästiin kermavaahtoa kun kermapurkki meinas jo huudella jääkaapista.. Tuli aika erinannaa. Mums.

Nuutti nautiskelee omasta kaakaostaan (tämän illan jälkeen poika osaa muuten sanoa "kaakao", oli siis pakosti hyvää settiä!). Huomatkaa supersöpö ponnari <3 Likasta pöytää tai poikaa ei tarvii panna merkille.

Jäniskevennys:

Mulla ei oikein toi salaatin viherpeukaloiminen lähtenyt käyntiin.. :(

Semmosia kuvatuksia, aika kökköjä mut jaa. Me ruvetaan valmistelemaan tonnikalapihvejä nälänkarkoitusta silmällä pitäen. Että morjesta.

Emmi